Työhyvinvointi on muutakin kuin Pokemonien metsästystä

”Vielä reilu vuosi sitten kahvitauolla ajattelin, että kun työpäivä on jo itsessään raskas niin en kyllä kotona enää rupea mitään tekemään. Nyt tiedän, että sen pitää olla just toisin päin”, muistelee Pohjois-Pohjanmaan Sairaanhoitopiirin sairaalahuollossa työskentelevä Anni Vahteri.

Sairaalahoitajan työssä tulee jatkuvasti työntämistä, vetämistä ja nostoja. Kyykkyyn pitää pystyä menemään yli 50 kertaa päivässä. Kun työnantaja tarjosi mahdollisuutta osallistua Energiatestiin, Anni lähti rohkeasti mukaan, vaikka tiesi ettei ollut enää hyvässä kunnossa. Jaksamisen kannalta tärkeät aerobinen kunto ja keskivartalon lihaskunto olivatkin tulosten perusteella harmaalla, kehoa kuormittavalla tasolla. ”Sain tehtyä vain 10 istumaannousua. Silloin ajattelin, että pitäisi varmaan alkaa tehdä jotain. Kaikki jotenkin konkretisoitui, kun tulokset kuvattiin niin selkeästi”, Anni lisää. Työnantaja myös tarjosi Energiatestiin osallistuneille tulosten pohjalta kohdennettua valmennusta. Puolessa vuodessa Anni sai kaikki tulokset vihreälle. Muutokset arjessa tuntuvat eniten siinä, ettei väsytä niin paljon. Puntarin lukematkin kertovat muutoksesta.

Sairaanhoitopiirin työhyvinvointistrategian tavoitteena on, että työntekijät tulevat tietoiseksi omaan hyvinvointiinsa liittyvistä tekijöistä sekä vaikutusmahdollisuuksista ja esimiehet saavat raportoinnista tukea työkykyjohtamiselle, työhyvinvointipäällikkö Oili Ojala kertoo. ”Kun on tietoisuutta, on mahdollisuutta vaikuttaa”, Ojala jatkaa.

Vuoden 2015 alussa alkaneessa terveyden edistämisen hankkeessa sairaanhoidollisten palvelujen henkilöstölle on lähdetty tutkimaan sairaalassa tehtävän työn kuormittavuutta ja rakentamaan terveysliikuntasuunnitelmia tulosten pohjalta uudella tavalla. Millainen kunto pitäisi olla esimerkiksi sairaalahuoltajan työssä? Kuinka fyysisesti kuormittavaa työ missäkin vuorossa on? Vastaukset näihin kysymyksiin ohjaavat PPSHP:n terveysliikunnan suunnittelija Minna Keskitalon työtä.  SAPA-hankkeessa eri ammattiryhmien työn kuormitus eri työtehtävissä on mitattu. Nyt tiedetään, millainen kuntotaso tehtävissä tulisi olla ja miten tehtävien kuormituksesta palautuu. ”Ideana on, että ei tarjota kaikille sitä samaa liikuntasuositusta, vaan omaan kroppaan ja työn kuormitukseen sopivaa, palauttavaa liikuntaa. Jos työpäivän aikana tulee jo 20 000 askelta täyteen, illalla ei kannatta lähteä enää kävelylenkille vaan vaikka joogaan tai kuntosalille”, Minna toteaa. Tarjolla on valmennusta tuki- ja liikuntaelimistön rempparyhmästä juoksukouluun. Myös selkeät sävelet siitä, miten toimitaan, budjetoidaan, raportoidaan ja jalkautetaan, kuuluvat suunnitelmaan.

”Mittaukset vahvistavat aiemmissakin selvityksissä esille tullutta johtopäätöstä, ettei työ sairaalassa kokonaisuudessaan ole raskasta, vaan kuormittavuus liittyy työntekijän voimavarojen ja työn väliseen suhteeseen. Toiselle työ on fyysisesti kevyttä, kun toinen voi kokea sen kuormittavana ja hengästyy samassa työtehtävässä. Toinen voi stressaantua asiasta, joka toiselle tuottaa työniloa. Työnantaja voi tarjota mahdollisuuksia elämäntapamuutoksille, mutta oleellisinta on, että ajankohta, työntekijän voimavarat ja sisäinen motivaatio on saanut kipinän. Tällöin ihminen on valmis tekemään muutoksia arkeensa. Tähän voi työyhteisö tarjota tärkeää vertaistukea.” Oili Ojala kuvaa. Energiatestin tulokset ovat auttaneet kohdentamaan toimia tarvelähtöisesti ja valmennuspolut on mietitty valmiiksi eri ryhmille. Terveyden ja työkyvyn edistämisen toimet on suunnattu eri arjen työhön sopivaksi”, muistuttaa Minna.

7 000 työntekijän aina auki olevassa talossa innostuminen ei synny hetkessä. Useimpiin työyhteisöihin on valittu oma liikuttaja, joka tiedottaa, kannustaa ja aktivoi omaa tiimiään. 200 liikuttajan verkosto ja esimiesten rooli on ollut keskeinen, sillä heidän kautta saadaan asioita eteenpäin. Strategian ja käytännön saumaton yhteispeli toimii. Energiatestien tulokset näyttävät, että hankkeilla on saatu loistavia tuloksia. Sairauspoissaolot ovat laskeneet ja työntekijöissä on enemmän normaalipainoisia kuin ylipainoisia. Ja mikä tärkeintä, hankkeiden kautta kahvihuoneisiin on tullut positiivinen porina, rohkeus ja lupa puhua näistä asioista. Jaksaminen koetaan tärkeäksi ja merkitykselliseksi koko talossa.

”Terveyden edistäminen on määrätietoista ja pitkäjänteistä toimintaa, jossa ei lähdetä vain yhtäkkiä Pokemoneja metsästämään”, kiteyttävät Minna ja Oili.