Energiatesti on hyvä välitilinpäätös

Viime viikolla teimme työporukan kesken jälleen Energiatestin. Sain siis tilannekatsauksen energisyyteeni ja jaksamiseeni jo toistamiseen tälle vuotta. Teemme testin kerran vuosineljänneksessä: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa.

Minulle Energiatesti on kuin välitilinpäätös. Missä mennään, kun vuotta on kulunut yksi, kaksi tai kolme neljännestä? Mitä on tapahtunut viime testin jälkeen, ja miten se näkyy fyysisessä ja henkisessä jaksamisessani?

Maaliskuussa minulla oli virtaa 13 tunniksi ja 47 minuutiksi – aika paljon ajatellen, että olen valveilla keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa! Tunsinkin oloni virkeäksi. Talvi oli mennyt enempiä sairastelematta ja säännöllisesti liikkuen. Nukuin, liikuin ja söin aika tasapainoisesti.

Viime viikolla arvioin jälleen vireystilaani ja stressitasoani, ja vastasin lisäksi muutamaan elintapojani luotaavan kysymykseen. Onko stressitasoni edelleen ihanteellinen? Entä vireystila – nukunko hyvin, pysynkö virkeänä läpi päivän? Uutena ominaisuutena Energiatestiin on lisätty elintapakysely, joka jossain määrin kartoittaa samoja riskitekijöitä kuin verenpaineen mittaaminen. Vastatessani pohdin muun muassa viimeaikaista kasvisten syöntiäni, alkoholinkäyttöäni sekä ateriarytmiä.

Miten hyvä olikaan pysähtyä miettimään näitä asioita taas. Testipäivänä ei selvinnyt pelkästään kehitys fyysisessä kunnossani, vaan tuli myös käytettyä hetki henkisen hyvinvoinnin miettimiseen. Olipa hienoa havaita, että lihaskunnon osalta sain kolmessa kuukaudessa kehitystä aikaiseksi. Yhtä tärkeää oli kuitenkin huomata, että stressissä ja vireystilassa oli tapahtunut jotakin. Ja kun vielä tuli mietittyä niitä päivittäisiä valintoja elintavoissaan, niin aika kattava välitilinpäätös tuli tehtyä.

Niin, se testin tulos. Tällä kertaa tuli takapakkia. Energiaindeksini oli laskenut 24 minuutilla ja oli nyt 13 tuntia ja 23 minuuttia. Kun tarkastelin tuloksia tarkemmin, huomasin, että kestävyyskuntoni oli hieman heikentynyt. Kyse on siis siitä, kuinka hyvin hengitys- ja verenkiertoelimistöni pystyy kuljettamaan lihasteni kaipaamaa happea. Se on yksi tärkeimmistä tekijöistä fyysisen jaksamisen kannalta. Talven aikana minulla oli säännöllinen uinti- ja lenkkeilyrytmi, joka kevään kuluessa rikkoutui. Olen viime kuukausina keskittynyt treenaamaan enemmän lihaskuntoani, mikä näkyikin positiivisena kehityksenä sitä mittaavien osatestien tuloksissa.

En myöskään enää kokenut vireystasoani aivan ihanteelliseksi. Valoisat kesäyöt meinaavat tehdä tepposet nelikymppiselle: Jos en muista pimentää huonetta tai näkökenttääni yön ajaksi (omistan nykyään upean unimaskin!), heräilen aamuyön valoon enkä enää nuku hyvin loppuyöstä. Stressiä taas aiheuttavat ruuhkavuodet uusperheessä – välillä on kausia, jolloin tuntuu että tarvitsisi yhden ylimääräisen vaihteen – tai varapäreen. Tai niitä tunteja vuorokauteen?

Mitä siis jäi käteen? Herätys tähän hetkeen. Tärkeimpänä koen ehdottomasti tuon pysähtymisen itsearvioinnin ääreen. Jotta voisi alkaa miettiä keinoja jaksamisensa parantamiseen, pitää tiedostaa, että jotain parannettavaa on. Sen lisäksi on hyvä tietää, mitkä ovat niitä asioita, joihin pitäisi panostaa.

Minulle testin tulos antaa selvät sävelet seuraavalle kolmelle kuukaudelle. 1) Muistan huolehtia nukkumisesta entistä paremmin. 2) Otan säännölliset pidemmät lenkit jälleen viikko-ohjelmaani. 3) Raivaan aikaa joutenololle ja ennen kaikkea yksinololle. Mielessäni on jo hetken aikaa ollut jonkinlainen retriitti. Sinne lähtisi mukaan vain kirjoja, ja ehkä koira. Nyt sitten vain tuumasta toimeen!

Näillä askelmerkeillä on hyvä lähteä kesäloman viettoon. Aurinkoista ja energistä kesää!

Hanna